torstai 20. elokuuta 2020

KORONAN VIEMÄÄ

 Tähän aikaan vuodesta pitäisi rantakadulla vilistä ihmisiä, mutta turistit ovat kadoksissa. Kansanpaljoudet on koronaviirus vienyt. Siellä täällä muutama orpo turisti, joista niistäkin puolet ovat kreikkalaisia lomalijoita, näkyy liikkuvan kadulla. Kadun varsilla paikallisten liikkeitten; ravintoloiden, kahviloiden, autovuokraamojen jne. omistajat seisovat odottamassa mahdollista asiakasta. Parempihan se on tiellä, kuin mitä kuumassa liiketilassa (ilmastointilaitteitten käyttö on kiellettyä, jos ei ole erikoiset puhdistus yms vempaimet käytössä).

Minä en päättänyt mitenkään kertaheitolla, etten aukaise kauppaa ollenkaan. Lähinnä olin sitä mieltä, että katson mitä tuleman pitää ja toimin sitten sen mukaan. Heinäkuun lopussa kuitenkin päätin, ettei se kannata. Työpäivät ovat pitkiä normaalistikin ja minua on vaivannut paha kipu olkapäässä maaliskuusta lähtien. Kaiken kaikkiaan koin, että on parempi keskittyä perheeseen ja terveyteeni. Välillä on kuitenkin ollut töitäkin ikävä.

Jos koronavirusepidemia on vienyt, niin on se myös tuonut. Aikaa on ollut ihanasti leipomiselle ja ruuanlaitolle. Kreikkalaienen kotielämä pyörii aika paljon yhteisten ruokahetkien ympärillä, asia mistä minä henkilökohtaisesti nautin todella paljon.

Kuvassa kalitsunakeja, pinaatilla ja mysithralla(Kreetalainen pehmeä vuohenjuusto)täytettyjä pasteijoja.
Marathopita eli fenkoli-lettu. Teen naapurimummon (93v) reseptillä.
Meidän ruokaillessa Prince-koira vilvoittelee varjossa.
Se mistä olen myös nauttinut suuresti, on meri ja uiminen. Normaali kesänä kävin yleensä noin kymmenen kertaa uimassa, joskus en edes sitäkään. Tänä vuonna olen mennyt rannalle melkein joka aamu klo kahdeksalta. Fysioterapeuttinikin suositteli uimista. Kaikkein hauskinta on, että olen todella ruskea tänä kesänä. Yleensä muistutan sitä kuuluisaa kalkkilaivan kapteenia. Jopa mieheni on innostunut uimaan, ainakin kun menemme Agoii Thodorii -saaren poukamaan uimaan.
Auringonlasku iltaisen uintireissun päätteeksi.
Se menee hiljaiselon piiriin tämä kesä. Mitä on tiedossa ensi vuodelle, niin sitä en viitsi lähteä tässä edes arvailemaan. Yleensä ottaen ajattelen, että sitä pitää vaan tehdä se mikä pitääkin tehdä. Sillä lailla sitä on ennenkin menty eteenpäin.