Tähän aikaan vuodesta pitäisi rantakadulla vilistä ihmisiä, mutta turistit ovat kadoksissa. Kansanpaljoudet on koronaviirus vienyt. Siellä täällä muutama orpo turisti, joista niistäkin puolet ovat kreikkalaisia lomalijoita, näkyy liikkuvan kadulla. Kadun varsilla paikallisten liikkeitten; ravintoloiden, kahviloiden, autovuokraamojen jne. omistajat seisovat odottamassa mahdollista asiakasta. Parempihan se on tiellä, kuin mitä kuumassa liiketilassa (ilmastointilaitteitten käyttö on kiellettyä, jos ei ole erikoiset puhdistus yms vempaimet käytössä).
Minä en päättänyt mitenkään kertaheitolla, etten aukaise kauppaa ollenkaan. Lähinnä olin sitä mieltä, että katson mitä tuleman pitää ja toimin sitten sen mukaan. Heinäkuun lopussa kuitenkin päätin, ettei se kannata. Työpäivät ovat pitkiä normaalistikin ja minua on vaivannut paha kipu olkapäässä maaliskuusta lähtien. Kaiken kaikkiaan koin, että on parempi keskittyä perheeseen ja terveyteeni. Välillä on kuitenkin ollut töitäkin ikävä.
Jos koronavirusepidemia on vienyt, niin on se myös tuonut. Aikaa on ollut ihanasti leipomiselle ja ruuanlaitolle. Kreikkalaienen kotielämä pyörii aika paljon yhteisten ruokahetkien ympärillä, asia mistä minä henkilökohtaisesti nautin todella paljon.
